18.11.2009

Emme voi olla varmoja siitä, mitä komission seuraava virkanimityspaketti tuo tullessaan. Yhdestä asiasta voidaan kuitenkin olla jo nyt varmoja: sähköisen viestinnän direktiivikompromississa komission toivoma sekä pitkään ja hartaasti ajama EU-viranomainen kutistui tuluskukkaroksi. 

Uutta viestintäpakettia on haudottu viime vuodet sekä komissiossa että eri maiden edustajien välisissä konklaaveissa. Keskustelu muodostui lähinnä komission ja jäsenmaiden väliseksi vallanjakokeskusteluksi, kun direktiivin tavoitteena olisi ollut säännellä hyvien ja edistyksellisten viestintäpalvelujen kehitystä koko Euroopan alueelle. Kilpailullisilla ja käyttäjien tarpeita valvovilla ehdoilla olisi jalansijaa myös uudessa Euroopassa tarjoten yrityksille hyvää kasvualustaa sisämarkkinoiden rakentamisessa.

Listalla oli muutamia erityisen tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi kuituinfran rakentamista ja sen käyttöä säänteleviä ehtoja. Viimeiset kymmenen vuotta on jouduttu taistelemaan kuparin saatavuudesta ja hinnasta ja niiden käyttöön liittyvistä ehdoista kilpailevien operaattorien vuokratessa verkkoa perinteisiltä toimijoilta. 

Tulevaan direktiivipakettiin on saatu odotetusti mukaan kuidun vuokraus muille operaattoreille. Tämä takaa toivottavasti myös tulevaisuudessa suomalaisille ja kansainvälistyville yrityksille kehittyvän toimintaympäristön. Suomalaisten yritysten etuja kannattaa ajaa. En itse haluaisikaan puhua enää vientimarkkinoista Euroopassa, vaan sisämarkkinoista, joilla toimintaedellytykset on taattu järkevällä tavalla.

Seuraava direktiivipaketti ei vielä paljasta, että komissio on alkanut ajaa operaattoreita amerikkalaiseen toimintamalliin. Siinä lähettäjäoperaattori pitää itsellään kaikki tulot ja vastaanottava operaattori vastaanottaa liikennettä ilmaiseksi toisilta operaattoreilta ja voi sitten laskuttaa edelleen vastaanottajalta tarvitsemansa maksut. Tätä mallia on ainakin aikaisemmin suomalainen viestintä-politiikka kovasti vastustanut.  Itse pidän vastaanottomaksujen (ns. terminointimaksu) tasaista laskua sekä käyttäjien että alan toimijoiden kannalta parempana vaihtoehtona kuin edellä kuvattuun ns. Bill and Keep -malliin menoa. 

Varsinainen seuraavan y-sukupolven kuuma peruna sai alkunsa direktiivin loppuvaiheissa, kun mukaan tulivat ehdot piratismista epäiltyjen nettilataajien internet-yhteyksien liian helposta katkaisemisesta.
Tämä lienee alkusoittoa sosiaalisen median rynnäkölle; seuraavat viisi vuotta meneekin mukavasti ns. net neutralityn eli verkkoneutraliteettikeskustelujen parissa ja siinä, pääsekö Skypellä palveluihin myös Deutsche Telekomin verkossa.  Tuleeko Facebook-sivustojen tai Linkedin-sivustojen käyttöön asettaa rajoituksia, mistä päästään surffailemaan ja millä ehdoilla? Se jää nähtäväksi.
Ehkä tähänkin palveluntarjoajien maailmaan mahtuu enemmän kuin yksi sisältöpalvelujen tarjoaja ja maailman uudet applikatiot ja sovellukset tehdään muuallakin kuin Piilaaksossa.

Kirjoittaja on entinen TDC:n lakiasiainjohtaja, joka mielellään seuraa maailman muuttumista Facebookin välityksellä ja googlatessa muistelee kaiholla vanhoja hyviä aikoja, jolloin dial-upilla haettiin internetistä tietoa vaihtelevalla menestyksellä.