2.11.2009

Tietoliikennemarkkinat ovat käyneet täydellisen evoluution vuosien saatossa päätyen monopoleista oligopolien kautta täydelliseen kilpailuun. Ainakin on-net -tarjonnassa, jossa toimija on riippumaton alihankkijoiden palveluista. HMV-asemalla (hallitseva markkinavoima)  ja määrätyillä reguloinnin alaisilla tuotteilla puolestaan säädellään tukkuasiakkuuksien välistä liiketoimintaa. Sääntelyllä regulaattori varmistaa kohtuulliset liiketoimintaedellytykset palveluiden - esim. kupariverkossa toteutettavien laajakaistapalveluiden -  osalta.

Täysin toimivilla markkinoilla kilpailu varmistaa sen, että kukaan toimija ei pysty saavuttamaan kohtuutonta hyötyä, vaan suurimman hyödyn kerää aina asiakas. Kilpailu varmistaa liiketoiminnan pysymisen piristävänä ja toiminnan jatkuvan kehittämisen. Se tuo mahdollisuuksia ja varmistaa asiakkaan voiton. Toisaalta kilpailussa - varsinkin taloudellisessa tilanteessa, jossa kasvukäyrät ovat lehmän hännän mukaisia - voi mennä tulevaisuus jäteveden mukana. Asiakkaan saavuttama hyöty jää silloin hyvin lyhyen tähtäimen iloksi heikentäen toimijoiden kehitystyöhön mahdollistavia satsauksia.

Mutta milloin tarjouskilpailussa on sanottava ’ei kiitos’, vaikka taloudelliset tavoitteet hartioilla painavatkin? Tähän on tietysti helppo vastata, jos katetaso menee alle budjettitavoitteiden omalla tuotannolla eikä myynti pysty konkretisoimaan yrityksen tuomia välillisiä kustannussäästöjä riittävästi, mikä takaisi paremman hinnan palveluista. Taloudellisesti vastuussa olevana on tällöin vain tylysti puhallettava pilliin ja keskeytettävä innokkaimmat myyjät jatkamasta kannattamattomiksi jääviä asiakascasejä.

Toisaalta aina voidaan haastaa nykyiset liiketoimintamallit ja niiden vanhoillisuus. Puute innovointikyvykkyydessä on haaste tälläkin osalla suomalaista yrityselämää. Vai voisiko syyn sittenkin vierittää muille?  Voisiko olla kyse siitä, että kilpailemmekin eri keinoin? Turpaan tullessa mieleen putkahtaa katkeroituneita ajatuksia. Voisiko kansainvälisillä markkinoilla osa toimijoista olla liikenteessä vähemmän eettisillä arvoilla? Onko mahdollisesti vain tyydyttävä sivustakatsojan rooliin ja toivottava tulevaa yrityssaneerausta tai konkurssia, kunnes pääkonttorit Kyproksella tai Bermudalla notkahtavat? Joskus jopa aavistus vieläkin systemaattisemmasta toiminnasta nostaa niskakarvat pystyyn ja saa ajattelemaan, miten sen voisi businessetiikan määritysten mukaisesti pukea asiakasviestiksi. Viimeiseksi keinoksi kaupan voittamiseen järkevillä hinnoilla.

Suomen, ja kaikkien Pohjoismaiden, tulee omana pienenä markkinana olla itsekeskeisempi ja turvattava tulevaisuutensa. Olisiko aika koota foorumi ja avoimemmin keskustella Suomen tietoliikennepalveluiden tulevaisuudesta? Innovoida strategioita kansainvälisellä sektorilla. Ehkä suomaisilla viranomaisillakin olisi tähän panoksensa annettava.

Hanna Grönberg, kansallisen ja kansainvälisen tukkuliiketoiminnan johtaja.